lumikuoppa

Useita metrejä syvä maahan kaivettu kuoppa, jonka tukimuurit on tehty kivestä tai tiilestä ja joka on yläosastaan suljettu muuratulla holvilla. Se oli tarkoitettu lumen varastointiin ja säilyttämiseen, jotta jäätä (puristettua lunta) olisi saatavilla niinä vuoden kuukausina, jolloin maahan kertynyt lumi sulaa. Varhaisimmat historialliset viittaukset tämäntyyppiseen rakennelmaan ulottuvat Mesopotamiaan ja muinaiseen Egyptiin, noin 3000 vuoden taakse. Myös kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät kuoppiin varastoitua jäätä, hyödyntäen sitä terapeuttisiin tarkoituksiin ja juomien viilentämiseen kesällä. Pienen jääkauden (LIA) aikana lumeen liittyvä kaupallinen toiminta saavutti huippunsa, ja monia kuoppia rakennettiin 1300-luvulta alkaen. 1800-luvun loppuun mennessä toiminta oli alkanut hiipua, sillä pienen jääkauden päättyminen osui yhteen jäähdytyskoneiden keksimisen ja keinotekoisen jään valmistuksen kanssa. Lumikuoppa tunnetaan myös muilla nimillä, kuten cava, nevera tai keinotekoinen nevero. Vaikka niiden rakenne vaihtelee kuopasta toiseen, kaikissa on pieni sisäänkäyntiovi, josta johtaa kapea sisäinen sivuporras, jota pitkin voi laskeutua pohjalle tai siihen tasoon, johon sisällä varastoitu lumi ylsi. Kun kuopan sijaintialueella satoi runsaasti lunta, käynnistettiin järjestelmä, johon osallistui useita satoja ihmisiä, jotka koordinoidusti kuljettivat suuria määriä lunta - selässään kantaen - kuopan sisäänkäynnille ja heittivät sen sisään perille päästyään. Sisällä useat työntekijät kasasivat ja tiivistivät lumen asianmukaisesti. Talven kuluttua suoritettiin päinvastainen toimenpide: jään kerääminen, joka lohkareiksi leikattuna kuljetettiin muuleilla lähellä oleviin asutuskeskuksiin, joissa sitä myytiin ja jaeltiin. Monet näistä kuopista ovat edelleen pystyssä, ja osa niistä on kunnostettu.