polaarivalo

Valoilmiö, joka tapahtuu yläilmakehässä, yli 100 kilometrin korkeudessa, ja jota havaitaan tavallisesti napa-alueilla. Se syntyy aurinkotuulen ja Maan ilmakehän vuorovaikutuksesta. Osa tästä auringosta kaikkiin suuntiin säteilevästä erittäin energisten sähköisesti varautuneiden hiukkasten virrasta osuu Maan voimakkaaseen magneettikenttään, joka toimii suojakilpenä ja ohjaa hiukkaset kohti kahta magneettista napaa. Hiukkasten pommittaessa yläilmakehän kaasumolekyylejä syntyy valoa eri aallonpituuksilla (eri väreissä), minkä seurauksena muodostuu revontulia. Niiden sävyt riippuvat pommitetuista molekyylityypeistä. Happimolekyylit muodostavat vihreitä revontulia; typpi tuottaa punaisia, vaaleanpunaisia ja violetteja hehkuja, kun taas harvinaisempi sininen väri syntyy hyvin korkealla ilmakehässä sijaitsevista vetymolekyyleistä. Sen mukaan, kummalla Maan pallonpuoliskolla ne muodostuvat, puhutaan pohjoisesta revontulesta eli aurora borealiksesta (pohjoinen pallonpuolisko) ja eteläisestä revontulesta eli aurora australiksesta (eteläinen pallonpuolisko). Suuret geomagneettiset myrskyt, jotka syntyvät Maan magnetosfäärissä tavallista voimakkaamman aurinkotuulen saapuessa, saavat aikaan laajempia revontulia, joita voidaan havaita tavallista alemmilla leveysasteilla. Pohjoista revontulta kutsutaan englanniksi myös nimellä "northern lights" (pohjoisvalot), ja siihen liittyy monia tarinoita. Joissakin pohjoismaisissa kulttuureissa uskottiin, että ne olivat vainajien sieluja, jotka asuivat ilmakehän yläpuolella ja tanssivat palavin soihduin ohjatakseen uusien henkien askeleita.