typpi
Ilman muodostavan kaasuseoksen pääkomponentti, joka esiintyy siinä molekyylimuodossaan (N2). Se on ylivoimaisesti runsain alkuaine Maan ilmakehässä, ja sen osuus tilavuudesta on 78,084 %. Se on väritön, hajuton, mauton ja inertti kaasu, joka on elintärkeä elämälle Maapallolla, koska sillä on tärkeä rooli biologisissa prosesseissa. Niin sanottu typpikierto vastaa tämän ilmakehän kaasun vaihdon säätelystä elävien olentojen kanssa. Koska se ei ole kemiallisesti reaktiivinen kaasu, kierto on mahdollinen vain tiettyjen bakteerien ansiosta, jotka pystyvät syntetisoimaan typpiyhdisteitä ilmasta ottamastaan typestä; tätä prosessia kutsutaan typensidonnaksi. Skotlantilainen kemisti, lääkäri ja kasvitieteilijä Daniel Rutherford (1749-1819) oli ensimmäinen, joka osoitti tämän kaasun olemassaolon vuonna 1772. Hän kutsui sitä nimellä "flogistoitunut ilma" viitaten flogistoniin; aineeseen, jonka tuolloin uskottiin olevan vastuussa esineiden syttyvyydestä. Myöhemmin ranskalainen kemisti Antoine-Laurent de Lavoisier (1743-1794) kutsui sitä nimellä azote, termi, joka on johdettu kreikan sanasta ζωή (elämä), jota edeltää privatiivinen etuliite (kirjain "a" -alfa kreikkalaisessa aakkostossa), ja joka tarkoittaa "elotonta" tai inerttiä, mikä on typen tärkein ominaisuus.