vesihöyry

Väritön hivenkaasu, joka on osa ilmaa ja jolla on tärkeä rooli ilmakehän dynamiikassa ja Maan energiataseessa. Se pääsee ilmakehään pääasiassa Maan pintaa peittävien suurten vesialueiden haihtumisen kautta, ja huomattavia lisälähteitä ovat kasvillisuus (haihdunta eli evapotranspiraatio) sekä, vähäisemmässä määrin, lumi- ja jääpeite (sublimaatio). Se on ilmakehän aine, jonka jakautuminen on epäsäännöllisintä sekä ajallisesti että alueellisesti. Sen osuus ilmasta voi vaihdella tuskin 0,4 tilavuusprosentista aavikkoalueilla aina 4 prosenttiin pilvimetsissä ja trooppisissa sademetsissä, ja se vähenee jatkuvasti noustaessa ylemmäs ilmakehässä. Se keskittyy pääasiassa alempaan ja keskimmäiseen troposfääriin. Sillä on suuri kyky absorboida sekä auringosta tulevaa säteilyä (lyhytaaltoinen) että Maan pinnalta lähtevää säteilyä (pitkäaaltoinen), minkä vuoksi se on merkittävä kasvihuonekaasu ja tärkein lämpötilaa planeetan mittakaavassa säätelevä tekijä. Kansan keskuudessa sen luonteesta vallitsee huomattavaa sekaannusta, sillä yleinen käsitys on, että pilvet, kuuman veden höyryäminen tai hengityksemme näkyminen suusta kylminä talvipäivinä olisivat vesihöyryä. Kaikissa näissä tapauksissa havaittava ilmiö on tulos höyryn muuttumisesta nesteeksi eli olomuodon muutoksesta, sillä kaikki nämä elementit koostuvat mikroskooppisen pienistä vesipisaroista, jotka ovat syntyneet ilmassa olevan vesihöyryn tiivistymisestä. Ilmakehän sisältämästä kokonaisvesimäärästä - missä tahansa sen kolmesta olomuodosta - 96 % on vesihöyryä, vaikka tämän kaasun molekyylin keskimääräinen elinikä ilmakehässä on vain kymmenen päivää.