otsoni
Ilmakehässä esiintyvä hivenkaasu, jonka suurimmat pitoisuudet saavutetaan 20–25 kilometrin korkeudessa (stratosfäärin otsoni) sekä kaupunki- ja teollisuusalueilla (troposfäärin otsoni). Puhekielessä puhutaan vastaavasti "hyvästä" ja "pahasta" otsonista sen hyödyllisen tai haitallisen vaikutuksen mukaan. Otsonimolekyyli on hapen kolmiatominen muoto. Se syntyy happimolekyylin yhtyessä saman alkuaineen vapaaseen atomiin. Sen kemiallinen kaava on O3, ja sen ominaisuuksiin kuuluvat muun muassa sininen väri sekä voimakas metallinhaju, joka on selvästi havaittavissa voimakkaan salamointiaktiivisuuden aikana. Salamat dissosioivat kulkureitillään ilmassa happimolekyylejä, jolloin vapautuu kyseisen alkuaineen vapaita atomeja, jotka yhtyessään muihin dissosioitumattomiin molekyyleihin muodostavat otsonia. Tämä ominaisuus on syynä sen nimeen, joka juontuu kreikan kielen sanasta ὂζειν (ozein ), joka tarkoittaa haista. Troposfäärissä otsoni paitsi muodostuu spontaanisti, on myös toissijainen ilmansaaste, joka syntyy fotokemiallisissa reaktioissa, joissa typen oksidit (NOx) ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) yhdistyvät hapen kanssa. Suurina pitoisuuksina se on terveydelle haitallista, sillä se on voimakas hapetin ja toimii myös kasvihuonekaasuna. Stratosfäärin otsoni, joka sijaitsee pääasiassa otsonikerroksessa, näyttelee tärkeää osaa stratosfäärin säteilytasapainossa, koska sillä on suuri kyky absorboida auringosta tulevaa ultraviolettisäteilyä. Se muodostaa eräänlaisen suojakilven, joka estää tämän säteilyn energisimmän ja tappavimman osan (tyypit B ja C) saapumasta maanpinnalle, mikä mahdollistaa elämän Maapallolla.