otsoniaukko

Ilmaisu alkoi yleistyä 1980-luvun lopulla sen jälkeen, kun Etelämantereen yläpuolelta havaittiin otsonimolekyylien massiivinen tuhoutuminen. Kyseinen 'aukko' on todellisuudessa laaja otsonikerroksen alue, jossa otsonipitoisuus on merkittävän alhainen ja joka esiintyy pääasiassa Etelämantereen yllä eteläisenä keväänä (syys-loka-marraskuu). Tämä kausittainen otsonikato johtuu luonnollisten ja ihmisen aiheuttamien tekijöiden (CFC-yhdisteiden) yhteisvaikutuksesta.