ilmakehä

Maan (kiinteää ja nestemäistä) pintaa ympäröivä kaasukehä. Määritelmä voidaan yleistää mille tahansa taivaankappaleelle, mutta tässä artikkelissa käsitellään ainoastaan Maan ilmakehää, jota kutsutaan tavallisesti yksinkertaisesti "ilmakehäksi". Se on yksi ilmastojärjestelmän muodostavista viidestä osajärjestelmästä. Sen muodostama ilma jakautuu kerroksiin, joiden lukumäärä vaihtelee käytetyn kriteerin mukaan. Pystysuuntaisen lämpötilaprofiilin perusteella ilmakehä jaetaan viiteen selvästi erottuvaan kerrokseen (troposfääri, stratosfääri, mesosfääri, termosfääri ja eksosfääri), joissa lämpötila vuorotellen nousee ja laskee. Tämä on vallitseva ilmakehän jaottelu, vaikka muitakin täydentäviä jaotteluja voidaan yhtä pätevästi tehdä kemiallisen koostumuksen tai sähköisen rakenteen perusteella. Vaikka jotkin kirjoittajat asettavat ilmakehän ylärajan tietylle korkeudelle, tällaisella rajalla ei ole fysikaalista merkitystä, sillä raja avaruuteen on epätarkka. Ilman tiheys pienenee asteittain noustaessa ylöspäin, eikä voida väittää, että se olisi nolla tietyn korkeuden yläpuolella. Vaikka ilmailussa ilmakehän ja avaruuden välinen raja asetetaan 100 kilometrin korkeuteen - niin sanottu Kármánin linja -, meteorologiassa on yleisempää sijoittaa tämä raja 300 kilometrin korkeuteen. Suurin osa ilmakehän massasta on keskittynyt sen alaosaan, jossa ilman tiheys pienenee hyvin jyrkästi korkeuden kasvaessa. Noin puolet tästä massasta sijaitsee ilmakehän ensimmäisten viiden kilometrin sisällä ja 99 % ensimmäisten kolmenkymmenen kilometrin sisällä. Siitä ylöspäin ilma on erittäin harvaa.