ilma

Ennen kaikkea muuta se on veden ohella yksi niistä aineista, jotka mahdollistavat elämän Maapallolla. Ilmakehän muodostavien kaasujen kokonaisuus. Tämä kaasuseos koostuu kolmesta pääkomponentista: typestä (N₂), hapesta (O₂) – molemmat molekyylimuodossaan (kaksiatomisina) – sekä argonista (Ar), joiden osuudet pysyvät vakioina alailmakehässä ja osassa yläilmakehää (noin 80 kilometrin korkeuteen asti, homosfäärissä). Argonin pieni pitoisuus verrattuna typpeen ja happeen tekee siitä määritelmällisesti hivenkaasun. Missä tahansa ottamassamme ilmanäytteessä nämä kolme kaasua muodostavat hieman yli 99 % sen tilavuudesta (N₂ –78 %, O₂ –21 %, Ar –0,9 %, pyöristettynä), kun taas loppuosa koostuu hivenkaasuista – joiden osuudet vaihtelevat suuresti – kuten vesihöyrystä, otsonista, hiilidioksidista, metaanista tai typpioksiduulista, muun muassa, sekä lisäksi pienistä eri luonteisista kiinteistä ja nestemäisistä hiukkasista leijumassa (aerosolit). Termejä ilma ja ilmakehä käytetään usein toistensa synonyymeinä, ja on myös varsin yleistä samaistaa ilma tuuleen.