ionosfääri

Ilmakehän alue, joka ulottuu noin 60–80 kilometristä 500–1000 kilometrin korkeuteen ja jossa ilma on ionisoitunutta siten, että siinä virtaa positiivisia ioneja ja vapaita elektroneja, minkä ansiosta se käyttäytyy kuin sähkönjohdin. Ionitiheys on riittävän suuri, jotta tietyn taajuusalueen radioaallot heijastuvat siitä takaisin. Se aiheuttaa myös häiriöitä keinotekoisten satelliittien Maahan lähettämiin signaaleihin. Keskileveysasteilla tämän ilmakehän alueen ionisaatio johtuu pääasiassa tiettyjen auringonsäteilyn UV- ja röntgensädekaistojen absorptiosta, kun taas korkeilla leveysasteilla sen aiheuttavat pääasiassa aurinkotuulen mukanaan kuljettamat erittäin energiapitoiset hiukkaset, jotka Maan magneettikenttä ohjaa kohti napoja. Ionosfääri jakautuu kolmeen kerrokseen, jotka tunnetaan kirjaimilla D, E ja F. D-kerros esiintyy vain päiväsaikaan ja on kaikista alin; se voi alkaa ilmetä jo noin 60 kilometrin korkeudesta. Sen yläpuolella on E-kerros ja vielä ylempänä F-kerros, joka jakautuu kahteen alakerrokseen (F₁ ja F₂), joiden paksuus vaihtelee riippuen siitä, onko kyseessä päivä vai yö. Kunkin ionosfäärin kerroksen pääominaisuudet kuvataan yksityiskohtaisesti tämän sanakirjan vastaavissa hakusanoissa.