Maan energiatase

Tasapaino Maan vastaanottaman säteilyenergiavuon ja sen avaruuteen palauttaman vuon välillä. Maailmanlaajuisena keskiarvona ja riittävän pitkällä aikavälillä taseen on oltava nolla, mikä takaa planeetan asuttavuusolosuhteet. Tämän saapuvan ja lähtevän energian välisen tasapainon olemassaolo merkitsee sitä, että Maan absorboiman auringon säteilyn (lyhytaaltoisen) on oltava yhtä suuri kuin sen suoraan heijastuvan osan ja Maan lähettämän maasäteilyn (pitkäaaltoisen infrapunasäteilyn) summa. Pyöristettynä, jos ilmakehän yläosaan saapuu 100 yksikköä energiaa (vastaten 342 W/m2 saapuvaa auringon säteilyvuota), 50 yksikköä absorboituu Maan pintaan, 20 yksikköä edellä mainittuun ilmakehään, ja jäljelle jäävät 30 yksikköä palautuu avaruuteen, mikä muodostaa planetaarisen albedon. Nykyinen ilmastonmuutos horjuttaa tasapainoa saapuvan ja lähtevän energian välillä, sillä kasvihuonekaasujen pitoisuuden kasvaessa ilmakehässä ilmakehä absorboi yhä enemmän maasäteilyn infrapunasäteilyä, jolloin yhä pienempi osa pääsee karkaamaan avaruuteen. Tämän seurauksena havaitaan ilmaston lämpeneminen.