hiukkaset

Lyhennetty tapa viitata hiukkasmaiseen aineeseen (PM). Tällä nimellä kutsutaan seosta, joka koostuu pienistä nestemäisistä tai kiinteistä hiukkasista, sekä orgaanista että epäorgaanista alkuperää, jotka leijuvat ilmassa ja lisäävät sen saastumista. Näihin hiukkasiin kuuluu hyvin erilaisia aineita, kuten mineraalipölyä, nokea, sulfaatteja, nitraatteja, silikaatteja, tuhkaa, siitepölyä ja niin edelleen. Päästölähteet voivat olla luonnollisia (tulivuorenpurkaukset, metsäpalot) tai peräisin ihmisen toiminnasta (liikenne, teollisuus, maatalous…). Ilmanlaatututkimuksissa hiukkasmainen aine luokitellaan kokonsa mukaan joko PM10:ksi tai PM2,5:ksi. Ensimmäinen luokka (PM10) vastaa suurempia hiukkasia, joiden halkaisija on 10–2,5 µm, kun taas jälkimmäinen (PM2,5) käsittää hienojakoiset hiukkaset, joiden halkaisija on alle 2,5 µm. Jälkimmäiset ovat terveydelle vaarallisimpia, sillä hengitettäessä ne eivät jää hengitysteihin (kuten PM10:n tapauksessa tapahtuu), vaan ne pääsevät keuhkorakkuloihin - keuhkoputkien uloimpaan osaan - ja siirtyvät sieltä verenkiertoon. Viime vuosina on alkanut ilmestyä tutkimuksia, jotka keskittyvät niin sanottuihin ultrapieniin hiukkasiin (PM1), joiden halkaisija on alle yhden mikrometrin (1 µm). Katso myös tulivuorituhka.