ilmamassa

Laaja ilmatilavuus, jonka fysikaaliset ominaisuudet ovat suunnilleen yhtenäiset ilman suuria lämpötila- ja kosteuseroja millään tarkastellulla vaakatasolla. Ilmamassat peittävät useiden miljoonien neliökilometrien laajuisia alueita, joiden vaakasuuntaiset mitat ovat luokkaa tuhat kilometriä ja paksuudet 3–5 kilometriä. Niiden yhtenäisyys johtuu siitä pitkästä ajasta, jonka ne pysyvät paikallaan maa-alueen (lähtöalue tai -alue) yllä, jossa vallitsee pysyvä antisykloni, jolloin ilma vähitellen omaksuu omat ominaispiirteensä. Kun mikä tahansa ilmamassa liikkuu maanpinnan yli ja etääntyy lähtöalueestaan, sen ominaisuudet muuttuvat asteittaisen denaturoitumisen seurauksena. Ilmamassan käsite otettiin meteorologiseen sanastoon 1920-luvulla Bergenin koulukunnan meteorologien työn, erityisesti polaaririntamateorian, ansiosta. Ilmamassat luokitellaan niiden lämpötilan mukaan (arktinen/antarktinen, polaarinen, trooppinen, ekvatoriaalinen) ja niiden kosteuspitoisuuden mukaan (mannerilmasto tai merellinen), ja kukin niistä ilmaistaan kaksikirjaimisella tunnuskoodilla.