smog

Likainen sumu, joka muodostuu kaupunki- ja teollisuusympäristöihin, joissa ilmansaasteiden pitoisuus on korkea. Termi syntyy englannin sanojen smoke (savu) ja fog (sumu) yhdistelmästä, ja se tunnetaan kansainvälisesti tällä nimellä. Suuria kaupunkeja vaivaava smog aiheutuu pääasiassa liikenteestä, ja sitä kutsutaan fotokemialliseksi smogiksi. Moottoriajoneuvojen hiilivetyjen palaminen päästää ilmaan hiilimonoksidia ja typen oksideja (NO_x) (NO ensisijaisena epäpuhtautena ja NO₂ toissijaisena, joka muodostuu siitä yhdistyessään happeen), muiden kaasujen ohella, sekä erilaisia haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, jotka myös vapautuvat ilmakehään. Auringonsäteilyn vaikutuksesta tapahtuu sarja fotokemiallisia reaktioita, jotka muodostavat suuria määriä uusia haitallisia aineita (toissijaisia epäpuhtauksia), kuten otsonia, mikä samentaa ympäristöä vähitellen, heikentää näkyvyyttä ja muodostaa eräänlaisen ruskehtavan kuvun (näin sitä kutsutaan), joka peittää koko kaupungin. Sen esiintyminen ärsyttää silmiä ja hengitysteitä, minkä vuoksi monille kehittyy sairauksia kuten nuha, keuhkoputkentulehdus, astma tai keuhkokuume. Pysyvät antisykloniset tilanteet, erityisesti talvisin, joihin liittyy lämpötilainversio ja joissa auringonpaiste on runsasta ja tuulta tuskin lainkaan, suosivat fotokemiallisen smogin muodostumista ja asteittaista voimistumista. On olemassa myös toisenlaista smogia, teollisuussmogia - tunnetaan myös harmaana tai rikkipitoisena smogina -, joka johtuu teollisesta toiminnasta peräisin olevista hiukkas- ja kaasumaisista epäpuhtauspäästöistä. Hiilen polttaminen tehtaissa, lämpövoimalaitoksissa ja joissakin kaupungeissa on pääasiallinen noen ja rikkidioksidin (ja siitä syntyvien muiden aineiden, kuten rikkihapon ja erilaisten sulfaattien) ilmapäästöjen lähde, ja kun nämä yhdistyvät sumun vesipisaroihin, syntyy edellä mainittu erittäin saastuttava teollisuussmog.