lämpötila

Fysikaalinen suure, joka ilman osalta voidaan ensimmäisenä likiarvona määritellä sitä muodostavien kaasujen molekyylien liikkeen voimakkuudeksi siten, että mitä lämpimämpää ilma on, sitä suurempi on sen molekyylien liikkuvuus ja näin ollen sitä korkeampi sen lämpötila. Kylmässä tapahtuu päinvastoin; molekyylien liike on vähäisempää. Edellä esitetty määritelmä – joka perustuu kaasujen kineettiseen teoriaan – soveltuu ainoastaan ideaalikaasuun, ja voimme pitää ilmaa sellaisena vain tietyin oletuksin, joten tarkasti ottaen on asianmukaisempaa määritellä lämpötila kahden keskenään kosketuksissa olevan järjestelmän tai kappaleen (tässä tapauksessa ilman ja lämpömittarin) fysikaaliseksi suureeksi, jonka arvojen yhtäläisyys takaa niiden välisen lämpötasapainon. Ilman lämpötila saadaan suoraan lukemalla lämpömittaria, joka on altistettu kyseiselle aineelle sääkojun sisällä, mikä takaa tiedon luotettavuuden, sillä näin toimimalla vältetään ei-toivottu ylikuumeneminen, joka voisi vääristää mittausta. Kansainvälisessä yksikköjärjestelmässä lämpötila ilmaistaan kelvinasteina (K), vaikka meteorologiassa käytetään tavanomaisesti Celsius-asteikkoa, jonka yksikkö on celsiusaste (°C). Yhdysvalloissa Fahrenheit-lämpötila-asteikko (°F) on edelleen käytössä väestön keskuudessa, vaikka se on jäänyt pois käytöstä muissa englanninkielisissä maissa.