terma

Paikallisen mittakaavan nouseva ilmavirtaus, joka syntyy pinnan yläpuolella, joka on ympäristöään lämpimämpi. Erilaiset maaston tyypit (hiekka, kalliot, ruoho...) siirtävät eri määrän lämpöä niiden kanssa kosketuksissa olevaan ilmaan. Eniten lämpenevillä maaston alueilla ilma saavuttaa korkeamman lämpötilan ja muuttuu kevyemmäksi (tiheys pienenee). Siihen kohdistuu tällöin voimakkaampi ylöspäin suuntautuva hydrostaattinen nostovoima, mikä johtaa termien muodostumiseen. Niiden esiintyminen paljastuu petolintujen kaartelevasta lennosta, jolla ne pysyvät ilmassa lähes vaivattomasti. Samaa tekniikkaa käyttävät purjelentäjät purjekoneillaan sekä riippuliitäjät ja varjoliitäjät. Jos termissä nouseva ilma saavuttaa kondensaatiotason, alkaa muodostua pieni kumpupilvi, jonka myöhempi pystysuuntainen kehitys määräytyy pitkälti ilmakehän vakauden tai epävakauden asteen mukaan.