kaupungin lämpösaareke

Nimitys hyvin tutkitulle ilmiölle kaupunki-ilmastotieteessä, joka kuvaa lämpenemistä, jonka kohteeksi suuren kaupungin peittävä ilmakerros joutuu. Katujen asfaltti ja betoni sekä rakennusten betoni- ja tulenkestävät materiaalit säteilevät merkittävän määrän infrapunaenergiaa kaupunkiympäristöön, mikä lämmittää ilmaa. Tuloksena syntyy eräänlainen kaasukupu, jonka lämpötila on korkeampi kuin ympäröivän alueen ilman lämpötila. Myös ajoneuvojen polttoainepäästöt ja savupiippujen kaasut vaikuttavat lämpösaarekkeen muodostumiseen, jonka laajuus ja voimakkuus vaihtelevat eri tekijöiden mukaan, kuten vallitsevan säätilanteen, vuodenajan (enemmän tai vähemmän kylmä ympäristö) ja kaupunkirakenteen ominaisuuksien mukaan. Kun päivällä kaupungin keskustan ja sen ympäristön väliset lämpötilaerot harvoin ylittävät 3 °C, yöllä lämpösaareke on paljon voimakkaampi, ja eroja voi joissakin tapauksissa esiintyä jopa 10 °C asti. Epäpuhtauksien esiintyminen on toinen lämpösaarekkeelle ominainen piirre, joka johtuu haitallisten kaasujen ja hiukkasten päästöistä, pääasiassa liikenteestä ja lämmityksestä. Talvisissa tilanteissa, joissa vallitsee voimakas ilmakehän vakaus ja kaupungin yllä esiintyy lämpötilan inversio, huono tuuletus edistää näiden epäpuhtauksien pitoisuuden asteittaista kasvua, mikä on haitallista kaupunkilaisten terveydelle. Kaupunkien lämpösaarekkeiden tutkimus on yksi kaupunki-ilmastotieteen tärkeimmistä tutkimusaloista.