Meteorologia

Tiede, joka tutkii meteoreja ja jonka päätavoitteena on sään ennustaminen. Se kattaa niin erilaisten ilmakehän ilmiöiden fysikaalisen, kemiallisen ja dynaamisen tutkimuksen kuin myös kaiken ilmakehässä tapahtuvan huolellisen havainnoinnin, ilmakehän vuorovaikutusten tutkimisen ilmastojärjestelmän muiden osien kanssa sekä käsitteellisten ja matemaattisten mallien kehittämisen, joiden tarkoituksena on ennakoida ilmakehän tulevaa kehitystä. Meteorologian ja klimatologian välinen raja on epäselvä, sillä näiden kahden tieteenalan käsittelemät tehtävät menevät osittain päällekkäin. Termin etymologinen alkuperä juontaa juurensa antiikin Kreikkaan, jossa alettiin käyttää sanaa (meteoros), joka muodostaa sanan juuren, tosin nykyistä laajemmassa merkityksessä, sillä se kuvasi mitä tahansa taivaanilmiötä riippumatta siitä, oliko se luonteeltaan ilmakehään liittyvä vai ei. Vaikka sana "meteorologia" liitetään Aristoteleeseen (384–322 eaa.) ja on peräisin hänen tunnetun tutkielmansa Meteorologica (Meteorologiikka) nimestä, sitä oli käyttänyt jo aiemmin Diogenes Apollonialainen (450–399 eaa.). Neljä kirjaa käsittävä aristoteelinen tutkielma – kirjoitettu noin vuonna 340 eaa. – auttoi sisällyttämään meteorien tutkimuksen luonnonfilosofiaan, ja siitä tuli aiheen viitekirja kahden vuosituhannen ajaksi, aina 1600-luvulle asti. On hyvin yleistä sanoa "metereologia" "meteorologian" sijaan. Virhe ulottuu myös muihin samaan sanaperheeseen kuuluviin sanoihin, kuten meteorologi ("metereologi") ja meteorologinen ("metereologinen").