antisykloni

Tarkoittaa kirjaimellisesti "syklonin vastakohtaa". Termin ehdotti englantilainen tiedemies Sir Francis Galton (1822–1911) kuvaamaan ilmakehän aluetta, jonka ominaisuudet ovat vastakkaiset syklonille, matalapaineelle tai matalapainealueelle. Se voidaan määritellä alueeksi, joka on huomattavasti laajempi kuin matalapainealue ja jossa paine on korkeampi kuin ympäristössään. Antisykloneissa ilmanpaine kasvaa siirryttäessä ulkoreunalta kohti keskustaa, saavuttaen suurimman arvonsa keskiosassa. Sääkartoissa ne merkitään isolla kirjaimella A, ne rajautuvat suljettuihin viivoihin - isobaareihin tai isohypseihin kartan tyypistä riippuen - ja niiden muoto on yleensä soikea. Ilman kierto niiden ympärillä on myötäpäivään pohjoisella pallonpuoliskolla ja vastapäivään eteläisellä, ja kaikissa tapauksissa ne muodostavat laajoja vajoavan ilman (subsidenssin) alueita. Antisykloniin liittyvälle säälle on tyypillistä heikot tuulet, sateiden puuttuminen sekä enimmäkseen selkeä tai hieman pilvinen taivas; jälkimmäinen ei kuitenkaan toteudu aina, sillä toisinaan syntyy sumun muodostumiselle suotuisat olosuhteet. Antisyklonit jaetaan lämpimiin ja kylmiin sen mukaan, millaiset ovat sen ilmamassan lämpöominaisuudet, jossa ne muodostuvat.