jääkukka

Silmiinpistävä, kukan muotoinen huurrerakenne, joka muodostuu merijään (ajojään) pinnalle tietyissä ympäristöolosuhteissa. Ilmiö saa alkunsa vesihöyrystä, joka pääsee karkaamaan jäätyneen pinnan pienten halkeamien ja rakojen kautta. Jos sen kanssa kosketuksissa oleva ilma on erittäin kylmää - lämpötiloissa lähellä –22 °C:ta - ja tyyntä, vesihöyry sublimoituu ja kukka kehittyy. Tuolla kelluvalla jääkerroksella olevat suolahiukkaset toimivat jäätymisytiminä, joiden varaan kaunista rakennetta muodostavat huurrekiteet kiinnittyvät. Ajojään karkea pinta edistää myös tätä ilmiötä. Yksi jääkukkien erikoispiirteistä on se, että ne ovat suolaisia, mitä ei tapahdu merivedestä suoraan jäätymällä muodostuvan jään kohdalla. Jääkukkia ei esiinny yksittäin, vaan ne muodostavat huomattavan laajoja "niittyjä". Niitä on dokumentoitu sekä arktisella alueella että Etelämantereella, samoin kuin joidenkin makeanveden järvien ja laguunien jäätyneellä pinnalla.