yläilmakartta

Meteorologisessa ammattikielessä nimitys, jota käytetään mistä tahansa kartasta, joka esittää meteorologista tietoa tietyllä ilmakehän tasolla merenpinnan yläpuolella. On myös tavallista kutsua sitä korkeuskäyrä- (isohypsi-) kartaksi, koska siihen piirretään näitä isoviivoja. Yhdessä ne muodostavat tietyn painepinnan topografian. Jokainen korkeuskäyrä (isohypsi) on edellä mainitun isobaarisen pinnan tasa-arvokäyrä. Yläilmakarttoja laaditaan säännöllisesti vakiotasoille 850, 700, 500, 300, 200 ja 100 hPa. Tarkkaan ottaen niitä pitäisi kutsua korkeuskartoiksi, koska ne näyttävät korkeudet (ilmaistuna geopotentiaalimetreinä), joilla kyseiset painetasot sijaitsevat. Sekä näissä kartoissa että pintakartoissa synoptinen tilanne näkyy selvästi, ja mukana ovat kaikki meteorologisen näyttämön toimijat: antisyklonit, matalapaineet, katkenneet matalapaineet (cut-off low), urat sekä harjanteet… Varsinaiset yläilmakartat tunnetaan nimellä 'suhteelliset topografiat'. Näissä, käyttäen perusvertailutasona merenpintaa lähinnä olevaa isobaarista pintaa (yleensä 1000 hPa), piirretään korkeuskäyriä (isohypsejä), jotka näyttävät tiettyjen vakiopainetasojen saavuttamat paksuudet. Esimerkiksi 500 hPa:n suhteellisessa topografiassa näiden paksuuksien vaihtelu edustaa korkeuden vaihtelua, jonka kyseinen vakiotaso kokee suhteessa 1000 hPa:n pintaan.