Brockenin aave

Optinen ilmiö, jossa kohteen - yleensä havaitsijan itsensä - varjo venyy aurinkoon nähden vastakkaiseen suuntaan pilvimeren yllä. Useimmiten tuo pilvikerros on sumun yläpinta tai maanpinnan yläpuolella sijaitsevan stratuspilven yläpinta. Usein Brockenin aaveen muodostavan ihmisen ääriviivan yläosaa ympäröi kehä (glorio), mikä antaa ilmiölle suuren visuaalisen vaikuttavuuden. Se on saanut nimensä Saksassa sijaitsevan Harzin vuoriston korkeimmasta huipusta, joka kohoaa 1141 metrin korkeuteen. Siellä saksalainen teologi ja tiedemies Johann Esaias Silberschalg (1721-1791) havaitsi hämmästyneenä oman varjonsa synnyttämän Brockenin aaveen kiipeillessään vuonna 1780, ja jätti jälkeensä ensimmäisen tunnetun kuvauksen kyseisestä ilmiöstä.