auer

Litometeori, joka koostuu ilmakehään leijuvista ei-vesipitoisista kiinteistä hiukkasista (pölyä, hiekkaa, tuhkaa) sellaisessa määrässä, että ne samentavat ilmaa ja heikentävät näkyvyyttä. Jos näkyvyys maanpinnan tasolla on heikentynyt ja ilman suhteellinen kosteus on alle 70 %, kyseessä on calima, mutta jos kosteus on yli 70 %, havaittu tai ennustettu ilmiö on bruma (utu) (AEMETin teknisten kriteerien mukaan). Calima antaa taivaalle maanläheisen värin (okra, ruskehtava, kellertävä, oranssi, punertava), joka vaihtelee sen mukaan, minkälaiselta maaperältä hiukkaset ovat peräisin ja millainen auringonvalo vallitsee. Sen aiheuttama sameuden aste riippuu sekä hiukkasten pitoisuudesta että niiden hygroskooppisuudesta. Jälkimmäisen perusteella erotetaan kuiva calima ja kostea calima. Erityistapaus jälkimmäisestä on niin kutsuttu suolacalima, jonka aiheuttaa merisuolan mikroskooppisten hiukkasten esiintyminen; ne ovat peräisin merenpinnalta karkaavan meriveden pärskeen haihtumisesta. Sekä termi calima että sen muunnelmat calina ja calisma juontavat etymologisesti latinan sanasta caligo, joka tarkoittaa pimeyttä ja josta johtuvat myös sanat caligino, calígine ja caliginoso.