fulguriitti

Putkimainen, juurenmuotoinen lasittuneen piidioksidin rakenne, joka muodostuu hiekkaiseen, kuivaan maastoon salaman iskiessä maahan. Sähköpurkauksen maanalaisella reitillään aiheuttamat korkeat lämpötilat - jopa 4000 °C - sulattavat hiekanjyvät, jolloin syntyy kapea, lasimaisesta aineesta koostuva kanava, jossa on usein haaroja. Myös maanalaisen pohjaveden höyrystyminen ja sitä seuraava nopea jäähtyminen edistävät fulguriitin sisäisen ontelon muodostumista. Näiden "salamaputkien" halkaisija vaihtelee vain muutamasta millimetristä 5 senttimetriin, ja niiden pituus voi joskus ylittää metrin. Hiekan koostumuksesta riippuen fulguriitilla on erilaisia värejä. Sana on etymologialtaan peräisin latinankielisestä termistä fulgur, joka tarkoittaa salamaa tai välähdystä. Fulguriittia ei pidä sekoittaa keraunia-kiveen, joksi kutsutaan salamakiveä tai -piikkiä.