päiväntasaus

Vaikka kyseessä ei ole puhtaasti meteorologinen termi, siihen viitataan tavanomaisesti meteorologian ja ilmastotieteen teksteissä. Sen etymologinen alkuperä on latinan sanassa aequinoctium, joka syntyy latinan sanojen aequus (yhtä suuri) ja noctem, nox (yö) yhdistymisestä, mistä seuraa, että se vastaa vuoden päivää, jolloin päivän ja yön pituus ovat yhtä suuret. Päiväntasauksia on kaksi vuodessa, ja kummankin päivän aikana aurinko nousee tarkalleen idässä ja laskee lännessä. Pohjoisella pallonpuoliskolla kevätpäiväntasaus osuu tavallisesti 20. tai 21. maaliskuuta, ja syyspäiväntasaus 22. tai 23. syyskuuta. Eteläisellä pallonpuoliskolla tämä vastaavuus on käänteinen. Sekä päiväntasaukset että päivänseisaukset merkitsevät niiden neljän astronomisen vuodenajan vaihtumista, joihin vuosi jakautuu.