päivänseisaus

Kuten termin "päiväntasaus" kohdalla, myös tätä sanaa käytetään suhteellisen yleisesti meteorologian ja ilmastotieteen teksteissä. Sana juontuu latinan sanasta solstitium, joka tarkoittaa kirjaimellisesti "aurinko seisoo paikallaan", sillä se merkitsee kumpaakin niistä kahdesta vuoden hetkestä, jolloin aurinko saavuttaa taivaankannen yli kulkevalla radallaan suurimman ja pienimmän korkeutensa horisonttiin nähden kummallakin maapallon pallonpuoliskolla ja pysähtyy nousevassa tai laskevassa liikkeessään. Pohjoisella pallonpuoliskolla talvipäivänseisaus osuu yleensä 21. tai 22. joulukuuta, vastaa vuoden pisintä yötä ja merkitsee tähtitieteellisen talven alkua, kun taas kesäpäivänseisaus osuu lähes aina 20. tai 21. kesäkuuta, on vuoden aurinkoisin päivä tuntimäärältään ja merkitsee tähtitieteellisen kesän alkua. Kunkin päivänseisauksen ja sen ajankohdan vastaavuus kääntyy päinvastaiseksi eteläisellä pallonpuoliskolla (talvipäivänseisaus osuu kesäkuulle ja kesäpäivänseisaus joulukuulle).