uurre

Isobaarinen rakenne, joka vastaa pinnalla esiintyvää matalapaineen uraa tai kuoppaa, ja joka vastaa ilmakehän aluetta, jossa paine on suhteellisen matala, ilman että siihen liittyy suljettua kiertoa. Kyseessä on ikään kuin painunut alue tai laakso, jonka tapauksessa painekenttä saa samankaltaisen pitkänomaisen muodon. Yläilmakehän kartalla se näkyy tunnusomaisena V-kirjaimen muotona, jonka kovera puoli osoittaa kohti matalapainetta. Sen akseli on kuvitteellinen viiva, joka yhdistää sen kuperan osan (V:n kärjen) matalapaineen keskukseen, ja se on yleensä kallellaan suhteessa uurteen omaan liikesuuntaan. Käsitteellisesti uurteet voidaan ajatella suurina kylmän ilman mutkina, jotka laskeutuvat napa-alueilta subtrooppiselle vyöhykkeelle ja muodostavat - harjanteiden tavoin - osan niistä suurista ilmakehän aalloista, jotka kiertävät kumpaakin Maapallon pallonpuoliskoa (Rossbyn aalto). Uurteen etureunassa (alueella, josta kylmä ilma poistuu) syklogeneesi on suotuisaa, sillä kyseessä on voimakkaan ilmakehän epävakauden vyöhyke, jossa konvektio pyrkii kehittymään ja synnyttää ukkostoimintaa.