otsonikerros

Ilmakehän alue - tunnetaan myös nimellä otsonikerros -, joka käsittää suurimman osan stratosfääristä ulottuen noin 12–40 kilometrin korkeuteen. Sen sisällä otsonin osuus on suhteellisen korkea, ja se saavuttaa maksimipitoisuutensa noin 20–25 kilometrin korkeudessa. Otsonikerros tuli laajalti tunnetuksi 1980-luvulla, kun Etelämantereen yllä havaittiin eteläisen pallonpuoliskon kevään aikana merkittävä tämän kaasun väheneminen (niin sanottu "otsoniaukko"), joka yhdistettiin kiistattomasti ihmisen aiheuttamien kloorifluorihiilivetyjen (CFC-yhdisteiden) ilmakehäpäästöihin.