rintama

Kahden ilmamassan välinen erottumisvyöhyke, jolla on selvästi dynaaminen luonne ja jolle muodostuu tyypillisesti pitkänomainen ja kapea pilvirakenne, joka yleensä jättää jälkeensä sadetta. Rintamat liittyvät keskileveysasteilla liikkuviin matalapaineisiin. Isobaarikartoilla, joihin ne merkitään, kukin niitä esittävä paksu viiva osoittaa tietyn rintamapinnan ja maanpinnan leikkausvyöhykkeen. Vaikka rintama ei tarkkaan ottaen ole sama asia kuin edellä mainittu rintamapinta, on tavallista käsitellä näitä kahta käsitettä yhtenä. Yleensä liikkuva rintama saa nimensä siirtyvän ilmamassan mukaan: kylmä rintama ja lämmin rintama. Teorian niiden muodostumisesta ja niitä synnyttävien keskileveysasteiden matalapaineiden elinkaaresta kehitti 1900-luvun toisella vuosikymmenellä Jacob Bjerknes (1897–1975) yhdessä isänsä Vilhelm [Bjerknesin] (1862–1951) kanssa. Nimitys "rintama" on peräisin sotilaskielestä, sillä sen ilmiasu yhdistettiin ensimmäisen maailmansodan taisteluissa olleiden sotilaiden rintamalinjoihin.